Olen 1996 syntynyt tyttö, Tellervo Ranto, Haapavedeltä, vattukylästä. Suurin osa tuntemistani ihmisistä sanoo minua Telleksi (ne ei osa ovat sitten mummojani jotka eivät opi lempinimeäni X)).
Meillä on ollut melkein aina koiria. Kun vanhat cockerit jouduttiin päästämään pois sairauksista (Karolla oli sydän vika, Sennillä kasvaimia),itse olin tuolloin about 8. Meillä ei ollut vähän aikaan hännänheiluttajaa, ennen kuin tätini vanha Ninni-kissa päätti muuttaa sitten meille. Assi tuli vasta vuoden päästä siitä kun viimeksi oli koiria. Ninnillä on pitkä tarina, sillä se ei asunut meillä kuin 5 vuotta, mutta on ollut sitäkin ihastuttvampi. Ninnin tarkkaa ikää ei tiedetä mutta vahva epäily on tuosta 18 vuodesta. Ninni menehtyi kesällä 2009, vanhuuteen, pari päivää ennen se vielä pyyti hiiriä, mutta helle vei vanhuksen voimat :(. Laumaamme kuuluu myös äiti, isä ja pikkuveljeni.
Mä oon aina rakastanut koiria, kavereiden kaa vedettiin lattialla perässä lelu koiria, tai sitten Senniä, joka nukkui, ja yritimme sitten viedä sitä lenkille :). Assi on oikeastaan äitini koira, mutta ohjaan sitä agilityssä, mitä vähän sillä nyt harrastetaan. Nera on sitten oma koirani ja tulevaisuuden toivo (tai toivoton). Äitillä on kennel nimi Miskasen joka tulee edesmenneiden cockereiden nimistä. Viimeisestä pentueesta on jo tosin yli kymmenen vuotta aikaa. Cockereista minulla ei ole hirveästi muistikuvia, muutakuin että mukavia höppänöitä olivat ;).
Harrastan tokon, agilityn, jäljen ja lenkkeilyn lisäksi tanssia, hiihtoa (edustan Haapaveden urheilijoita Hau) muuta urheilua ja kuvista josta tykkään. Koira harrastukseta en osaa sanoa lemppariani, kaikista olen tosi innostunut. Nera ja Assi ovat mulle koko elämä, enkä osais kuvitella elvävni ilman koiria, niiden kanssa sitten vietänkin vaapaa ajan. Niistä lisää niiden omilla sivuilla. Olen myös himolukija ja suosikki kirjoihini kuuluu mm. Harry Potterit. Osaan olla myös oikea kävelevä katastroffi ja kaverini vitsailevat, että minun pitäisi hankkia pipo jossa lukisi "täystuho"(poltan suuni kuumaliimalla, hiihdän yksi linssisellä aurinkolaseilla, astun kissan hiekkavatiin, ymmärrän ohjeet täysin väärin...). Löytyy musta onneksi vähän vakavampi puolikin. Koulussa erityisesti inhoan nokkahuilun soittoa ja tykkään bilsasta ja kuviksesta.
Meillä on ollut melkein aina koiria. Kun vanhat cockerit jouduttiin päästämään pois sairauksista (Karolla oli sydän vika, Sennillä kasvaimia),itse olin tuolloin about 8. Meillä ei ollut vähän aikaan hännänheiluttajaa, ennen kuin tätini vanha Ninni-kissa päätti muuttaa sitten meille. Assi tuli vasta vuoden päästä siitä kun viimeksi oli koiria. Ninnillä on pitkä tarina, sillä se ei asunut meillä kuin 5 vuotta, mutta on ollut sitäkin ihastuttvampi. Ninnin tarkkaa ikää ei tiedetä mutta vahva epäily on tuosta 18 vuodesta. Ninni menehtyi kesällä 2009, vanhuuteen, pari päivää ennen se vielä pyyti hiiriä, mutta helle vei vanhuksen voimat :(. Laumaamme kuuluu myös äiti, isä ja pikkuveljeni.
Mä oon aina rakastanut koiria, kavereiden kaa vedettiin lattialla perässä lelu koiria, tai sitten Senniä, joka nukkui, ja yritimme sitten viedä sitä lenkille :). Assi on oikeastaan äitini koira, mutta ohjaan sitä agilityssä, mitä vähän sillä nyt harrastetaan. Nera on sitten oma koirani ja tulevaisuuden toivo (tai toivoton). Äitillä on kennel nimi Miskasen joka tulee edesmenneiden cockereiden nimistä. Viimeisestä pentueesta on jo tosin yli kymmenen vuotta aikaa. Cockereista minulla ei ole hirveästi muistikuvia, muutakuin että mukavia höppänöitä olivat ;).